SDP:n Aki Lindén: Hallituksen päätösten seurauksena Suomi ampuu itseään jalkaan, kun perusterveydenhuoltoa heikennetään
Hallituksen kehysriihen linjauksissa eräs vakavimmista virheistä on terveyskeskuksen hoitotakuun peruuttaminen. Suomi ampuu itseään jalkaan, kun se heikentää perusterveydenhuoltoa ja suosii suuria terveysjättejä, sanoo kansanedustaja Aki Lindén.
Hoitotakuulla tarkoitetaan lainsäädäntöä, jonka mukaan potilaan tulee päästä hoitoon myös kiireettömissä asioissa 7 päivässä. Hallituksen esityksestä eduskunta jo syksyllä 2023 päätti pidentää tätä 14 päivään. Nyt hallitus esittää näiden tilalle kolme kuukautta ja hammashuollossa kuusi kuukautta.
Ne 3,6 miljoonaa suomalaista, jotka eivät ole työterveyshuollon piirissä, eivät tällä hetkellä pääse yleislääkärille riittävän nopeasti tai ollenkaan. Monissa muissa maissa nopea pääsy omalle lääkärille on ollut koko terveydenhuollon ydin.
Suomalaiset myös maksavat terveysmenojaan paljon itse. Me maksamme kuluistamme itse noin 20 %, monessa muussa maassa 10–15 %, Ranskassa alle 10 %.
On yleisesti todettu, että perusterveydenhuolto on Suomessa jäänyt jälkeen. Myös hallituksen edustajat ovat tämän usein todenneet. Silti hallitus valitsi heikentää terveydenhuollon tilaa entisestään.
Hoitotakuun siirto kolmeen kuukauteen ei tarkoita vain aikarajan muutosta. Kun hoitotakuu otettiin käyttöön, lisättiin sen toteuttamiseksi terveyskeskuksiin lääkäreitä, hammaslääkäreitä ja hoitajia. Nyt hallituksen päätöksellä terveyskeskuksista voidaan joutua vähentämään laskennallisesti 500 lääkäriä, 500 hoitajaa ja 300 hammaslääkäriä.
Perusterveydenhuollon jälkeenjääneisyys on Suomessa johtanut siihen, että hoitojärjestelmä on painottunut erikoissairaanhoitoon. Tätä tilannetta lähdettiin korjaamaan Marinin hallituksen esityksestä säädetyllä tiukennetulla hoitotakuulla, joka myös rahoitettiin täysimääräisesti.
Suomen terveydenhuollon kokonaiskustannukset ovat 30 miljardia euroa. Tässä on mukana ns. kaikki: terveyskeskukset, sairaalat, lääkkeet, työterveyshuolto ja niin edelleen. Tästä kokonaisuudesta 100–150 miljoonan euron leikkaaminen juuri perusterveydenhuollosta on todellinen osaamattomuuden osoitus.
Paljon vähemmän haitallisia säästökohteita olisi löytynyt. Tätä ei voi ymmärtää muulla tavalla kuin kädenojennuksena pääomasijoittajille, jotka omistavat suuria terveysfirmoja. Suunnanmuutos terveyspolitiikassa on ennennäkemätön. Maltillinen yritys parantaa suomalaisten pääsyä lääkärille, hammaslääkärille tai hoitajalle on nyt murskattu.
