SDP järjesti tilaisuuden Ulf Sundqvistin muistoa kunnioittaen

Hyvät Ulf Sundqvistin omaiset, hyvät ystävät

Meistä moni ajattelee varmaan, ettei tämän tilaisuuden aika olisi ollut vielä. Vaikka vakavat sairaudet rasittivat Ulf Sundqvistia hänen mielensä pysyi kirkkaana ja elämänhalu vahvana. Älyllinen uteliaisuus ja vaikuttamisen palo leimasivat häntä aivan loppuun asti.

Kun me olimme viimeisen kerran yhteydessä, Uffe halusi pohtia, mitä SDP:ssa tapahtuu, kun Sanna Marin ilmoitti luopuvansa syksyllä puolueen puheenjohtajuudesta. Ja Sannasta puhuimme usein. Uffe tuki häntä raskaassa pääministerin ja puoluejohtajan tehtävässä kuten hän tuki myös  monia muita puolueen uuden polven toimijoita. Hän eli ajassa ja suuntasi aina katseen tulevaisuuteen. Vaikka Uffella olisi ollut aihetta jäädä pohtimaan omia raskaita kokemuksia, hän varoi joutumasta niiden loukkuun.

Kuvaavaa Uffen suhtautumiselle oli, että  hän sanoi saatuaan talvella 2006 syöpädiagnoosin pitkäaikaiselle työtoverilleen ja ystävälleen Markku Hyväriselle nousevansa sairasvuoteelta entistä vahvempana. Silloin Markku kertoi ajatelleensa, että Uffe voisi jo hellittää. Ei tarvitse aina piiskata itseään vahvuuteen, vaan on ihan luvallista olla heikko. Sitä Uffe ei oikein osannut.

Ulf Sundqvist tuli mukaan politiikkaan 1960-luvun keskivaiheilla, kun SDP kokosi hajaannuksen jälkeen rivejään ja oli murtautunut ulos yöpakkashallituksen jälkeisestä sisäpoliittisesta paitsiosta. Puolue tarkisti suhdettaan Urho Kekkoseen ja ulkopolitiikkaan. Vuoden 1966 vaalivoiton jälkeen, alkoi myös hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen, jonka sosialidemokraatit halusivat tehdä osaamisen ja vahvan teollisuuspolitiikan perustalle.

Uffe nousi ylioppilaspolitiikan  kautta – mutta myös itäisen Uudenmaan sosialidemokraattisen järjestöväen tuella. Jo vuoden 1969 puoluekokouksessa hänet valittiin SDP:n puoluetoimikuntaan hyvällä äänimäärällä.

Vaikka Uffe oli politiikan moniottelija ulkopolitiikasta teollisuus- ja talouspolitiikkaan, oli aika luonnollista, että hänen ensimmäiset poliittiset saavutuksensa olivat Suomen vieläkin nuorimpana opetusministerinä. Hänen tehtäväkseen tuli oikeiston raivoisasti vastustaman peruskoulu-uudistuksen viimeistely. Se taistelu oli kova. Ulf Sundqvistin tasa-arvoajatteluun sopi myös hyvin, että hän ministeriaikanaan edisti voimakkaasti korkeakoululaitoksen alueellista laajentamista.

Ulf Sundqvistia ilahdutti, että koulutus on noussut viime vuosina vahvasti SDP:n agendalle. Marinin hallitushan toteutti pitkään puolueen tavoitteena olleen toisen asteen opintouudistuksen. Koulutus on avainasemassa myös rakennettaessa globaalia oikeudenmukaisuutta ja kehityksen edellytyksiä. Siitäkin Uffe muistutti.

Uffen koulutuspoliittista ajattelua valaisee hänen puheensa Jyväskylän puoluekokouksessa vuonna 1975 eli kokouksessa, jossa Kalevi Sorsa valittiin puolueen puheenjohtajaksi ja Sundqvist hänen rinnalleen puoluesihteeriksi. Hän totesi puheenvuorossaan, että koulutuspolitiikassa on kyse laajemmista tavoitteista kuin tuottaa entistä osaavampaa työvoimaa työmarkkinoille. Lisäämällä koulutuksen tasa-arvoa sosialidemokraatit haluavat antaa ihmisille mahdollisuuden kehittyä vapaina ja täysivaltaisina kansalaisina, Uffe korosti.  Minusta tuossa ollaan ihan vapausliike sosialidemokratian ytimessä.

Vaikka Sundqvist jätti poliittiset tehtävänsä siirtyessään 1980-luvun alussa STS-pankin johtoon, hän pysyi puolueen taustavaikuttajana. Uffe ei ollut järin ihastunut SDP:n vuoden 1987 puoluekokouksen valintoihin, mutta ilmestyi aika pian työhuoneeseeni sparrailemaan. Hänellä oli kyky tarjota apuaan hienotunteisesti ja oikea-aikaisesti. Puhuimme aina asioista, emme ihmisistä ja valtapoliittisista juonitteluista. Sekin kuului Uffen tyyliin.

Keskustelujemme pohjalta nimesin vuonna 1988 Uffen johtamaan ensin epävirallista ja sitten virallista työryhmää, joka pohti Suomen asemaa ja tavoitteita eurooppalaisessa intergraatiokehityksessä. Keväällä 1991 työryhmä esitti, että Suomi hakee EEC:n täysjäsenyyttä. Ei riitä, että jättäydymme poliittisen ja taloudellisen yhdentymiskehityksen äänettömiksi yhtiömiehiksi EEC:n ja Eftan väliin suunnitellun ETA-sopimuksen myötä.

Ulf Sundqvist antoi panoksensa myös elokuussa 1990 asetetussa puolueen vaihtotasetyöryhmässä, jolle tuli tarvetta talouden ennusmerkkien valossa. Ryhmä tuli nopeasti tulokseen, että Suomen talous oli ajautumassa normaalia suhdannetaantumaa pahempiin vaikeuksiin ja toimenpiteet suunnan kääntämiseksi tai ainakin luisun loiventamiseksi olisi aloitettava välittömästi. Valitettavasti työryhmän vakava sanoma ei saanut vastakaikua vaaleihin valmistautuvissa eduskuntaryhmässä ja puoluetoimikunnassa. Tunnemme kaikki 1990-luvun alun laman traagiset seuraukset.

SDP:n puheenjohtajaksi marraskuun ylimääräisessä puoluekokouksessa 1991  valittu Sundqvist luopui tehtävästään keväällä 1993 STS-pankin kriisin kärjistymisen myötä. Puheenjohtajana hän oli ehtinyt kuitenkin aloittaa muun muassa talouspoliittisen valmistelutyön, josta uudeksi puheenjohtajaksi valitun Paavo Lipposen oli hyvä jatkaa.

Olen etuoikeutettu, kun olen saanut tutustua  ihminen Ulf Sundqvistiin hänen poliittisen ja monipuolisen ammatillisen uransa takana. Tunsin  huolehtivan ja rakastavan perheenisän ja hienon ystävän. Kristiinan ja Uffen avioliitto kesti ulkoiset myrskyt ja vastoinkäymiset. Rakkauden ja keskinäisen kunnioituksen lisäksi siinä oli lujaa kumppanuutta. Uffe totesikin monesti, että Kristiina oli hänen viisain neuvonantajansa. Viime vuosina hän kertoi  monesti olevansa onnellinen ja kiitollinen lastensa Petran ja Erkin läsnäolosta  ja tuesta sekä lapsenlapsistaan. Ystävänä Uffe oli huomaavainen ja auttavainen. Irene Sorsa ja hän pitivät yhteyttä aivan loppuun saakka. Irenen kautta sai aina ajankohtaisen tiedon Uffen kuulumisista Kristiinan poismenon jälkeen.

Hyvät kuulijat

Ulf Sundqvist hahmotteli toiminnassaan politiikan ja yhteiskunnan suurta kuvaa. Yksityiskohdat ja menettelytavat piti saada sopimaan siihen. Näin hän arvioi omaa osuuttaan  poliittisen vaikuttamisensa voimavuosina:

”Jos mietin, missä katson olevani syyllinen, niin olin mukana nostamassa SDP:tä Suomen suurimmaksi puolueeksi. Se onnistui. SDP:stä tuli myös lähes pysyvä hallituspuolue ja pääministeripuolue. Otimme ulkopolitiikan johtaaksemme. Teimme sopimuksen Kekkosen kanssa ja hän tukeutui meihin. Siihen liittyy hegemoniataistelun huipentuma eli se, että Kekkosen jälkeen tuli kolme sosiaalidemokraattista presidenttiä. Pakkaa ruvettiin jakamaan uudelleen vasta vuoden 2007 presidentinvaalien jälkeen. Tähän kaikkeen olen syyllinen.”

 

Ulpu Iivari on entinen SDP:n puoluesihteeri, kansanedustaja ja europarlamentaarikko.

Ulf Sundqvist hade många vänner i Sverige, inom politiken och näringslivet. Inom det socialdemokratiska partiet är vi många som idag känner stor saknad och sorg över att aldrig mer få träffa Ulf.

Vår tidigare partiordförande Ingvar Carlsson kan tyvärr inte vara med här idag men han önskar att jag ska framhålla de goda relationerna mellan Ulf och honom. Inte bara så att de var två socialdemokratiska politiker som hade mycket gemensamt. Också efter det att de båda slutat med politiken för 25 år sedan träffades de regelbundet, en livslång vänskap.

Genom kontakterna med Ulf är vi många svenskar som ökat vår kunskap och insikt om vad som hände i den finska politiken och särskilt inom det socialdemokratiska partiet.

Ulf hade själv enastående kunskap om Sverige, genom många personliga kontakter och eget genuint intresse. Jag är säker på att han därigenom på hemmaplan bidrog han till bättre förståelse för det svenska samhället och det svenska systerpartiet.

Men Ulf var inte bara intresserad av relationerna över Östersjön. Han var en sann vän av nordiskt samarbete. Björn Wall som också är med här idag och representerar det svenska s-partiet kan vittna om hur angeläget Ulf ansåg att det nordiska partisamarbetet var. Betydelsen manifesterades genom att en särskild organisation bildades för det nordiska politiska och fackliga samarbetet, SAMAK, vars förste generalsekreterare var just Björn Wall. Björn och många andra svenska partivänner fortsatte med de finsk/svenska kontakterna och många personliga möten, där Ulf genom åren var en mycket uppskattad deltagare.

Ulf Sundqvist och jag har det gemensamt att vi båda varit ansvariga statsråd för skolfrågorna i början av 70-talet, Ulf som undervisningsminister, i Sverige kallade vi det skolminister.

Båda ansåg vi att skolfrågorna var djupt ideologiska. Det avgörande var att skolan måste reformeras så att den möjliggjorde jämlikhet. Trots många viktiga uppdrag senare i livet ansåg Ulf att ett av hans viktigaste politiska reformverk var grundskolereformen under hans undervisningsministertid.

Med tanke på hans bakgrund kom möjlighet till studier att spela en avgörande roll. Han visste verkligen vad han talade om när han önskade reformera skolan för att fler barn skulle få del av studiernas möjligheter.

Ulf hade en djup förankring strävan efter jämlikhet.  Och han var stolt över sitt ursprung.

En lite anekdot: I samband med att jag avla ett ministerbesök hos min kollega Ulf Sundqvist tog vi oss fritt  en eftermiddag och åkte till Ulfs hemkommun Sibbo. I ett Folkets hus blev vi bjudna på kaffe och den som stod för kaffekokning och servering var Ulfs mamma. Jag bjöd genast Ulf till min hemkommun Sala . I vårt Folkets hus skulle det vara min mamma som skötte kaffeserveringen. Förankring i arbetarrörelsen var stark hos oss båda.

Sedan dess har Ulf haft många betydelsefulla positioner i finsk politik och näringsliv som andra bättre än jag kan tala om, alltid med ett brinnande engagemang att förbättra samhället.

Från svensk socialdemokrati vill vi idag hedra Ulf Sundqvists minne och tacka  för många års samarbete och äkta kamratskap.

 

Lena Hjelm Wallén on Ruotsin entinen ulkoministeri, varapääministeri, opetusministeri ja kansaedustaja.

Kun Ulf Sundqvist on poissa, jokainen meistä muistelee häntä henkilökohtaistensa kokemustensa pohjalta.

Tutustuin Uffeen opiskeluaikana ylioppilaspolitiikassa. Tulimme molemmat 1965 valituiksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon. Meitä oli pieni piiri, joka kerran kokoontui Uffen kotona Sipoossa. Hänen äitinsä teki silloin minuun suuren vaikutuksen.

Uffe valmistui nopeasti. Hän olisi hyvin voinut jatkaa yliopistouralle, mutta hän eteni johtavaksi ylioppilas- ja nuorisopoliitikoksi ja sitä tietä SDP:n puoluehallitukseen ja eduskuntaan. Tähti oli syttynyt.

Muistan erikoisen kokemuksen Wienistä, Sosialistisen Internationaalin neuvoston kokouksesta 1972. Uffe kuului SDP:n valtuuskuntaan, minä draftasin tekstejä julkilausumaan. Uffe oli nukahtanut hotellihuoneeseensa, ja minä sain tehtäväkseni käydä herättämässä hänet. Uffe nukkui autuaasti. Katsoin häntä hetken ennen herättämistä ja ajattelin: ”Ille faciet – hän on sen tekevä”.

Uffe oli ihmisenä ja poliitikkona ikäisekseen harvinaisen kypsä, tasapainoinen ihminen. Minulta meni vielä

kolmekymmentä vuotta, ennen kuin saavutin omasta mielestäni suureen vastuuseen tarvittavan tasapainon.

Huumorintaju, omanlaisensa nauru, mainio kyky imitoida poliitikkoja Kreiskystä Vennamoon, tekivät Uffesta loistavan seuramiehen.

Uffe oli oikeasti sekä valmistautunut että valmis melkein mihin tahansa johtotehtävään. Hän ja minä olimme jo 1960-luvulta alkaen verkostoituneet kansainvälisesti paremmin kuin muut sukupolvemme poliitikot. Uffe oli sitä myös kotimaisesti Kekkosesta kotikylänsä asukkaisiin.

Ulf Sundqvistin panos suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamisessa on historiallinen. Hän pani toimeen peruskoulu-uudistuksen tavalla, joka vastasi sen alkuperäistä, Reino Oittisen sosialidemokraattista linjaa. Oikeistohenkinen peruskoulu -oppositio jatkoi Uffen opetusministeriaikana vääntöään jakaa peruskoululaiset sellaisiin tasoryhmiin, joista lukioon ja siitä eteenpäin ei olisikaan yhdenvertaisia, kaikille avoimia jatko-opintomahdollisuuksia. Se olisi pahasti vaurioittanut peruskoulun johtoajatusta.

Vasta Suomen kiistaton menestys PISA -arvioinnissa vakuutti vastustajatkin peruskoulun merkityksestä. Katsokaa, miten Saksassa tuskaillaan epäonnistunutta koulujärjestelmää Ober- ja muine Schuleineen.

Uffe oli puoluesihteerinä ja Kalevi Sorsan lähimpänä miehenä nostamassa Suomen talouden nousuun 1970-luvun lopussa ja myös ministerinä siirtämässä Suomea uuteen, Koiviston aikaan. Siinä vaiheessa Uffe oli vakiinnuttanut asemansa ulkopolitiikan ydinryhmässä. Hänen toimintansa talousasioissa, mm. Nesteen hallintoneuvostossa toi arvostusta elinkeinoelämämme johdossa.

Kauppa- ja teollisuusministerinä Uffe pelasti mitä pelastettavissa oli Valcon tapauksessa. Oikeasti historiallinen oli hänen päätöksensä myydä valtion huipputeknologialaitos Televa Nokialle. Se oli ratkaiseva askel Nokian tiellä menestykseen. Monella Nokia -historian kirjoittajalla on ollut vaikeuksia tunnustaa tätä tosiasiaa.

Kalevi Sorsan jatkaessa SDP:n puheenjohtajana Uffe valitsi uran työväen pankissa. Hän oli edelleen monessa mukana. Yhdessä P. G. Gyllenhammarin kanssa hän tuotti 1989 esityksen sillan rakentamisesta Juutinrauman/Öresundin yli Malmöstä Kööpenhaminaan. Tuo visionäärinen suunnitelma toteutui vuonna 2000, jolloin silta avattiin liikenteelle. Mitä dynamiikkaa olemme tuolla alueella sen jälkeen nähneet!

Pohjoismainen yhteistyö oli Uffelle sydämen asia. Hän harjoitti sitä konsulttitoiminnassaan, toimi pohjoismaisissa instituutioissa ja etsi väsymättömästi mahdollisuuksia

pohjoismaisen yhteistyön edistämiseen etenkin energiapolitiikassa.

1980-luvun lopulla Uffe pyrki vaikuttamaan SDP:n talouspolitiikkaan johtamansa työryhmän selvityksellä. Uffen varoituksia ei kuunneltu. Suomi ajautui historiansa suurimpaan talouskriisiin.

Kriisiin ajautui myös SDP kärsittyään tappion vuoden 1991 eduskuntavaaleissa. Siinä tilanteessa puolueväki turvautui Uffeen, hänet valittiin SDP:n puheenjohtajaksi. Luonteelleen ominaisesti Uffe haki laajaa yhteistyötä, saamatta riittävää vastakaikua. SDP:n talouspoliittisen -työryhmän puheenjohtajana, yhdessä Jukka Pekkarisen kanssa, hän kehitti linjat puolueen tulevalle talouspolitiikalle halllituksessani.

Uffen ero SDP:n puheenjohtajan paikalta pankkikriisin selvittelyn takia 1993 oli meille kaikille suuri järkytys, ja vielä suurempia oli tulossa. Tapa, jolla porvarihallitus hoiti pankkikriisiä, tuo mieleen erään Suomessa ja Ruotsissa vaativaa tiimityötä tehneen elokuvatuottajan luonnehdinnan maittemme välisestä kulttuurierosta:

”Jos jotakin menee pieleen, kokoonnutaan pohtimaan tilannetta. Ruotsalaiset kysyvät, miten tästä voitaisiin selvitä, suomalaiset kysyvät, kuka on syyllinen”.

Tässä haluan vain todeta, että Ulf Sundqvistin asian käsittely poliisissa, oikeuslaitoksessa ja eduskunnassa oli häpeäksi

suomalaiselle yhteiskunnalle. Julkisuudessa nähtiin suoranaista rasismia. ”Hänet on tuomittava!”, oli pelin henki.

Minä jouduin 1993 ikään kuin sattumakorpraalina harkitsemaan SDP:n puheenjohtajuutta. Uffen tuki oli silloin ratkaisevan tärkeä. Uffen ja Kristiinan onnittelukirje vaalivoiton jälkeen maaliskuussa 1995 on arkistoni koskettavin dokumentti.

SDP:n suurta perinnettä Uffe jatkoi huolehtimalla Kalevi Sorsan elämäkerran kirjoittamisesta ja K. A. Fagerholmin elämäkertatyön käynnistämistä. Mitä kaikkea hän olisi saanutkaan aikaan, jos olisi saanut enemmän elinvuosia!

Uffe jaksoi tukea ystäviään ja kantaa huolta isänmaasta kautta kaikkien vaikeuksiensa. Vielä viimeisessä tapaamisessamme, puhekyvyttömänä, hänen silmissään paloi halu olla mukana tekemässä parempaa maailmaa.

Ulf Sundqvist var den mest begåvade, kompetenta och kloka politikern i min generation. Han lämnade djupa spår i byggandet av välfärdssamhället och främjandet av Finlands ekonomiska framgång.

Ulf Sundqvist was a great Social Democrat, the most talented, most competent and wisest politician of my generation. He played a major role in the development of our welfare state and laid the ground for the economic

policy that helped Finland recover from a deep crisis, to become a great success.

Ulf Sundqvist oli minun sukupolveni lahjakkain, pätevin ja viisain poliitikko. Hän jätti syvän jäljen hyvinvointivaltion rakentamiseen ja Suomen talouden menestyksen perustaan.

Uffe ja Kristiina rakensivat Pernajan pienestä tilastaan oikean paratiisin. Perheeni sai siellä nauttia heidän vieraanvaraisuudestaan. Keskustelut olivat antoisia. Kristiina enimmäkseen kuunteli, mutta kun hän puhui, oli kommentti terävä.

Kunnioitamme nyt myös Kristiina Sundqvistin muistoa.

Uffes positiva livshållning tog honom genom ytterst svåra personliga kriser, bland dem extremt allvarliga sjukdomar. Hans sätt att hålla ut utgör ett exempel att aldrig ge upp kampen.

Ulf Sundqvist oli isä, puoliso, ystävä, ihminen, joka kaikissa näissä rooleissaan antoi paljon – perheelleen, ystävilleen, puolueelleen, koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Hänen positiivinen elämänasenteensa olkoon meille esimerkkinä, usko siihen, että me voitamme.

Vi hedrar Ulf Sundqvists minne,

We honour the memory of Ulf Sundqvist,

Me kunnioitamme Ulf Sundqvistin muistoa.

 

Paavo Lipponen on SDP:n entinen puheenjohtaja ja Suomen pääministeri.