Puoluesihteeriehdokas Mikkel Näkkäläjärven puhe SDP:n puoluekokouksessa 2.9.2023

Hyvät toverit,

Mieleeni on jäänyt elävästi se hetki, kun astuin ensimmäistä kertaa sisään niistä jykevistä ovista Saariniemenkadulla, SDP-kohokuvaveistoksen alta. Alkamassa oli Demarinuorten kansainvälispoliittisen työryhmän kokous. Aiheetkin jäivät mieleen: Länsi-Saharan tilanne ja saamelaisasiat.

Kokous päättyi ja astuin ovesta ulos palatakseni Vaasaan jatkamaan konetekniikan opintoja. Myös kesätyöt Wärtsilän tehtaalla odottivat. Jokin minusta jäi kuitenkin sisäpuolelle. Sydämeni oli löytänyt poliittiseen kotiin.

Vuosia myöhemmin tulin nuorisoliiton puheenjohtajana uudelle työpaikalleni Ympyrätalolle. Se oli minulle, 25-vuotiaalle pohjoisimmasta Lapista liikkeeseen ponnistaneelle, iso hetki.

Niin politiikassa kuin elämässä on vuorenhuippuja ja aallonpohjia. Toiminta sosialidemokraattisessa liikkeessä on tarjonnut minulle monta unohtumatonta hetkeä, mutta näyttänyt minulle myös niitä päiviä, jolloin aurinko ei paista.

Jokainen päivä on kuitenkin kasvattanut minua. Olen yrittänyt parhaani mukaan kerätä matkalta kaikki opit, myös vaikeista hetkistä.

Hyvät ystävät,

Kevät 2019 oli minulle poliittisen urani rankin kokemus. Viikon raju julkinen myllytys, josta voin syyttää vain itseäni. Ymmärrettävää suuttumusta ja epäuskoa. Ja myös vahingoniloa: SDP:n nousevan tähden poliittinen ura on ohi, ilkuttiin.

Niinä hetkinä huomasin ajattelevani, onko politiikka sittenkin muita varten.

Tuohon viikkoon kuului kuitenkin myös korvaamattoman tärkeää kannustusta. Lukemattomat ihmiset ottivat yhteyttä ja sanoivat, että älä vain anna periksi. Näytä, että elämänsä suunnan voi muuttaa.

Päätin jatkaa. Jatkoin kauteni nuorisoliiton johdossa loppuun. Jatkoin kuntapolitiikassa ja uusin paikkani kuntavaaleissa. Tämän kevään eduskuntavaaleissa olin lähes 4000 lappilaisen äänestäjän luottamuksen arvoinen. Siirryin ay-liikkeen palvelukseen ja suoritin kesken olleet opinnot loppuun, valmistuen hallintotieteiden maisteriksi.

Nyt seison tässä. Moni teistä silloin tukeneista on täällä tänään. Kasvutarinat ovat mahdollisia vain, jos tuemme toinen toisiamme.

Se on sosialidemokraattisen liikkeen yksi hienoimmista piirteistä: virheistä on opittava, mutta ihmistä ei jätetä.

Hyvät toverit,

Elämä on antanut minulle sitkeyttä ja opettanut periksiantamattomuutta. Niitä tarvitaan myös puoluesihteerin tehtävässä.

Meitä sosialidemokraatteja haastetaan ja tullaan haastamaan tulevaisuudessakin kovaa. Tämä edellyttää myös puolueen johdolta valmiutta astua esiin ja kantaa vastuuta.

Puoluesihteerin tehtävä on olla puoluejohdon ja koko liikkeen luottopelaaja, jonka voi laittaa kentälle ratkaisun hetkillä. Hyökkäämään tai puolustamaan, rakentamaan peliä tai vääntämään kulmissa. Sellainen olen. Teen, mitä joukkueeni tarvitsee.

Hyvät toverit!

Jotta puoluesihteerin tehtävässä pärjää, on sydämessä oltava tahtoa. Tahtoa muuttaa maata ja maailmaa.

Haluan, että Suomi on maa, jossa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Maa, jossa jokainen pystyy onnistumaan, mutta voi myös epäonnistua ja nousta uudelleen.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusteita haastetaan nyt kovemmin kuin aikoihin.

Maassa on hallitus, joka tekee historiallisen suuret, yli 1,5 miljardin euron leikkaukset sosiaaliturvaan, jakaen samalla veronkevennyksiä rikkaille.

Hallitus, joka tarjoaa potkulain, sairaussakon, paikallista sanelua ja lisää pätkätöitä.

Hallitus, joka pyrkii nujertamaan ammattiyhdistysliikkeen, ja jonka ministerit saivartelevat rasismin määrittelystä ja hyökkäävät vapaata mediaa vastaan.

Tämä ei ole oikeudenmukaista eikä reilua. Tämä on hävytöntä ja me kaikki tiedämme sen.

Siksi tarvitaan myös toisenlaista tahtoa. Voitontahtoa. Koska ilman voitettuja vaaleja, ilman kansalta voitettua luottamusta, muutoksia ei päästä tekemään.

Meidän on haluttava voittaa. Ja tavoitteena on oltava, että SDP on jälleen pääministeripuolue.

Tarjotaan me vaihtoehto, maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio.

Tarjotaan vaihtoehto, jossa työelämää kehitetään, jossa työssäkäyvän ei tarvitse miettiä, riittävätkö hänen rahansa elämiseen.

Tarjotaan vaihtoehto, jossa jokainen taustaansa katsomatta tietää olevansa arvokas. Työväenliike on toiminut aina rasismia ja fasismia vastaan — ja niin meidän on toimittava jatkossakin.

Suunta on selvä: SDP:n on noustava jälleen Suomen johtavaksi poliittiseksi liikkeeksi. Se ei tapahdu ilman sitkeyttä, yhdessä tekemistä ja kovaa työtä.

Hyvät toverit,

Jos haluamme olla jatkossakin kansanliike, on meidän annettava ihmisille se merkitys, jonka vuoksi tulla mukaan.

Jokaisella meistä on varmasti puoluetoiminnassa hetkiä, jotka ovat sykähdyttäneet.

Itselleni tällainen hetki on Lahden puoluekokous vuonna 2017, johon osallistuin nuorisoliiton puheenjohtajana. Me nuoret demarit halusimme viedä  puolueen uusille urille etenkin sosiaaliturva-asioissa. Se onnistui. Siitä on kiittäminen laajaa joukkoa etenkin nuoremman polven puoluekokousedustajia, mutta myös tukea, jota saimme kokeneemmilta. Moni teistä on tänäänkin täällä.

Palaan usein tähän muistoon ja puoluekokouksen lopuksi otettuun kuvaan, jossa me noin sata nuoremman polven sosialidemokraattia seisoimme puoluekokouslavalla.

Hyvät toverit!

Sitkeyden ja tahdon lisäksi tarvitaan osaamista. Minulla on yli kymmenen vuoden aikana ollut kunnia hoitaa liikkeessä monenlaisia tehtäviä ja työskennellä lukuisten ihmisten kanssa.

Tiedän kokemuksesta, että liike on asiantuntevaa ohjelma- ja taustatyötä, mutta myös keskustelua työpaikkojen kahvihuoneissa ja paleltuneita varpaita vaaliteltoilla.

SDP tarvitsee puoluesihteerin, joka on kotonaan niin politiikan neuvotteluissa, TV-debateissa kuin torikahveilla ja huoltoasemilla. Puoluesihteerin, joka tuntee Suomen ja sosialidemokraattisen puolueväen.

Historiasta nostetaan esiin mielellään sankaritarinoita ja yksilöitä, mutta työväenliikkeen historiassa asiat on saatu aikaan yhdessä. Yhdessä työskennellen ja toinen toistamme tukien.

Kuten vanha sanonta sanoo: ”Jos haluat mennä nopeasti, mene yksin. Jos haluat mennä pitkälle, mene yhdessä.”.

Minä haluan mennä pitkälle. Yhdessä.

Kiitos!