Maa- ja metsätalousvaliokunnan sd-edustajat vaativat maatalouteen rohkeita uudistuksia ja metsäalan työvoiman turvaamista
Maa- ja metsätalousvaliokunnan sd-edustajat kritisoivat ensi vuoden talousarvioesitystä rohkeiden ja vaikuttavien uudistusten puutteesta. – Valtiontalouden tiukassa tilanteessa maatalouden tuet olisi keskitettävä ruokaa tuottaville maatiloille, vaatii valiokunnan sd-ryhmän vastaava, kansanedustaja Piritta Rantanen. – Huoltovarmuutta on lisättävä esimerkiksi ravinteiden kierrätystä tehostamalla, vetoaa kansanedustaja Helena Marttila. – Jos haluamme vastuullisempaa metsätaloutta, on koulutetun työvoiman saanti alalle turvattava, korostaa kansanedustaja Timo Suhonen.
Valiokunnan saaman asiantuntija-arvion mukaan vuonna 2020 maatalouden myyntituloja ei ollut 13 100 tilalla, joista noin 10 000 on vastaanottanut valtion tai muita tukia yhteensä noin 86 miljoonan euron edestä eli 4,9 % maataloustukien kokonaissummasta.
– On syytä kysyä, onko tämä oikeudenmukaista ja reilua tukipolitiikkaa. Ruoantuotanto on maatalouden ydin, mutta tämän pitää näkyä maataloustukien kohdentamisessa nykyistä paremmin. Tuet on kohdennettava tiloille, joilla on tuloja ruoantuotannosta. Tilanteessa, jossa valtiontaloutta sopeutetaan joka sektorilla ja laarien pohjatkin on kaivettu, ei voi olla niin, että tiloille, joilla ei ole tuloja maataloudesta, maksetaan tukina jopa 86 miljoonaa euroa vuodessa, toteaa Rantanen.
– Parlamentaarisesti laadittujen ehdotusten toteuttamista maatalouden ja erityisesti ruoantuotannon kannattavuuden parantamiseksi pitäisi ripeästi jatkaa, jotta alkutuottaja saa oikeudenmukaisen korvauksen ja pystyy toimimaan ilmastoystävällisesti ja mahdollisimman markkinalähtöisesti, hän lisää.
Talousarvioesityksessä on jäänyt lähes täysin huomiotta vesiensuojelun ja ravinteiden kierrätyksen toimeenpano ja edistäminen. Tehokkaalla ravinteiden kierrätyksellä voidaan kattaa jopa 90 % kasvavan fosforilannoituksen tarpeesta.
– Maataloustuottajilla on viime vuosilta karvaita kokemuksia sekä tuontilannoitteista että energian hinnasta, joten mahdollisimman suuri omavaraisuus näillä sektoreilla takaa maatalouden kestävän kasvun, josta riittää vientimarkkinoillekin. Ravinteiden kierrätyksen toimenpidekokonaisuutta pitäisi vahvistaa ja pohtia, miten esimerkiksi ylimääräinen karjanlanta saataisiin hyötykäyttöön sen sijaan, että sitä käytetään vesistöjä kuormittavasti peltojen ylilannoitukseen pysyväksi kaavaillun lantapoikkeuksen turvin, ehdottaa Marttila.
– Yksityisen rahoituksen osuus ja merkitys vesiensuojelussa tulee jatkossa korostumaan, mikä on varmasti hallituksenkin tahtotila. Vaelluskalojen tilaa parantava NOUSU-ohjelma on esimerkki tuloksellisesta yksityisen ja julkisen rahoituksen yhdistämisestä. Hallituksen on kuitenkin varmistettava, että hankkeet eivät jää toteutumatta sen takia, ettei 50 %:n omarahoitusosuuden päälle laitettavaa valtionosuutta löydy. Nyt tällainen vaara on olemassa, sillä vesi- ja kalataloushankkeisiin osoitetaan ensi vuodeksi lähes miljoona euroa vähemmän kuin tänä vuonna, Marttila huomauttaa.
Metsätaloudelta edellytetään entistä suurempaa vastuullisuutta. Tämän saavuttamisessa on avainasemassa ammatillinen koulutus, jonka leikkaukset tuntuvat myös metsäalalla työvoiman saatavuuden haasteina. Aikuiskoulutustuen lopettaminen sekä ammatillisen koulutuksen leikkaukset ja sen tutkintojen rahoituksen perusteisiin tehtävät muutokset vaikeuttavat ammatinvaihtajien kouluttautumista luonnonvara-alallakin.
– Ammattikouluissa käytössä olevasta jatkuvasta hausta on muodostunut ammatinvaihtajien keskuudessa yhä suositumpi väylä, jota pitkin on hakeuduttu esimerkiksi metsäkoneenkuljettajien koulutukseen. Näin on saatu kustannustehokkaasti hyvin motivoitunutta ja pätevää työvoimaa sitä kipeästi kaipaaville konetyöaloille, mutta nyt tämänkin väylän rahoitusta heikennetään. Hallitus vaikeuttaa toimillaan työvoiman saatavuutta metsäalalla, Suhonen toteaa.
Maa- ja metsätalousvaliokunnan sd-ryhmä jätti tänään 24.10. eriävän mielipiteen valiokunnan lausuntoon valtion talousarvioesityksestä vuodelle 2025.
