Maa- ja metsätalousvaliokunnan sd-edustajat: Pelkät puheet eivät maataloustuottajaa lämmitä
Maa- ja metsätalousvaliokunnan sd-edustajat Piritta Rantanen, Paula Werning ja Timo Suhonen ovat huolissaan siitä, ettei hallitus toimi riittävän ripeästi ja tehokkaasti kotimaisen maatalouden kannattavuuskriisin ratkaisemiseksi. – Hallituksen olisi aika pistää kädet multaan ja tarjota maataloustuottajille muutakin kuin leikkauksia. Esitykset suomalaisen maatalouden tilan pitkäjänteiseksi parantamiseksi loistavat poissaolollaan, edustajat kummastelevat.
Marinin hallituksen asettama parlamentaarinen työryhmä antoi vuoden alkupuolella yksimielisen analyysin ja toimenpide-ehdotukset maatalouden tilanteen parantamiseksi. Oleellisimmiksi toimiksi määriteltiin elintarvikeketjun toimintaedellytysten ja ruoantuottajien aseman parantaminen elintarvikeketjussa. Myös huoltovarmuuden ja alkutuotannon jatkuvan toimintaedellytysten varmistamista korostettiin.
Hallitusohjelman kirjaukset olivat maatalouden osalta osittain lupaavia. Esimerkiksi elintarvikemarkkinalain, hankintalain ja kilpailulain tarkastelu löytyvät kirjauksina, mutta toimien eteneminen ontuu.
– Vielä ohjelman julkistamisen aikoihin maa- ja metsätalousministeri Essayah oli riemuissaan hallitusohjelmakirjauksista, mutta mikään parlamentaarisen työryhmän esittämistä toimista ei ole ehtinyt esityslistalle. Ei edes elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksien laajentaminen, vaikka tämä olisi ollut helppo ja nopea toteuttaa, Rantanen arvioi.
– Erityisesti ruoantuotannon turvaavat toimet ovat aivan ensiarvoisen tärkeitä ja kiireellisiä. Tähän mennessä emme ole nähneet vaikuttavia toimia, vaan kuulleet ministeriltä vain vakuutteluja, Werning hämmästelee.
Myös hallituksen hyvinvointialueille ja kuntien valtionosuuksiin suunnittelemat leikkaukset osuvat suomalaiseen maataloustuottajaan.
– EU:n hankintadirektiivi sallii tietyt laatu- ja kestävyyskriteerit, joilla voidaan ohjata hankintoja, mutta kotimaisen ruoan suosimista julkisissa hankinnoissa vaikeuttaa erityisesti sen usein kalliimpi hinta. Tästä syystä rahoituksen leikkaaminen hyvinvointialueilta ja kunnilta tekee kotimaisuuden suosimisesta haasteellisempaa esimerkiksi hoivakodeissa ja kouluissa, Rantanen arvioi.
– Ruoantuotantoa tukevien toimien pitäisi olla hallituksen mukaan maatalouspolitiikan prioriteetti, mutta silti hallitus toimii epäjohdonmukaisesti. Lisäksi se karsii kehittämiseen tähtääviä tukia, Werning harmittelee.
Hallitus aikoo säästää CAP-tuen kansallisesta osuudesta 137,5 miljoonaa euroa. Koska EU antaa kansalliselle panostukselle vasterahoitusta, jää maatalous kaikkiaan ilman noin 240 miljoonan euron tuista.
– Panosta ja tuotosta ajatellen tässä kyllä maaseudun elinvoimaisuus menettää nyt paljon. Leikkaus osuu erityisesti maaseudun alueelliseen ja paikalliseen kehittämiseen tähtääviin toimiin ja pien- ja mikroyrityksiin. Lisäksi Suomi on EU:ssa jo nyt nettomaksaja eli tämä leikkaus suurentaa Suomen maksuosuutta. Miten maaseudun näivettäminen ja EU-maksuosuuden suurentaminen sopii oikeistohallituksen tavoitteisiin, hämmästelee Suhonen.
