Kansanedustaja Lotta Hamari puolustaa perheitä uudella kirjallisella kysymyksellä: vuoroasuvalla lapsella tulee olla oikeus saada koulukyyti yhdenvertaisesti molemmista kodeistaan.
On aika luopua yhden kotiosoitteen mallista: vuoroasuva lapsi tulee pystyä kirjaamaan asukkaaksi kahteen kotiin, mikä paremmin kuvastaisi usean vuoroasuvan lapsen todellista tilannetta. Lisäksi lapsen lähikoulu pitäisi pystyä valitsemaan myös "etävanhemman" kodista.
“Tämänhetkisen lain mukaan lapsella voi olla vain yksi kotiosoite, mistä aiheutuu paljon byrokraattisia ongelmia ja riitoja vanhempien kesken. Huoltajien tasa-arvon lisääminen päivittämällä lasten osoitteet ja kuljetusetuudet tähän päivään vähentäisi vanhempien välisiä konflikteja, mikä lisää lapsen hyvinvointia.” kansanedustaja Lotta Hamari (SD) taustoittaa tuoretta kirjallista kysymystään.
Hamari esitti asianomaisen ministerin vastattavaksi, miten hallitus aikoo varmistaa, että tällä hallituskaudella, mahdollisimman nopeasti vuoroasuva lapsi pystytään kirjaamaan asukkaaksi kahteen kotiin. Miten koulukuljetus järjestetään vuoroasuvan lapsen molemmista kodeista? Ja miten lähikoulu voidaan valita vuoroasuvan lapsen kumman tahansa kodin osoitteen mukaan?
“Lapsi on yksi ja sama, kulkee hän kouluun yhdestä tai kahdesta osoitteesta. Jos kuljetusetuuden ehdot täyttyvät molemmista kodeista, niin lapsella on oikeus koulukyytiin jokaisena koulupäivänään, ei vain osana koulupäivistä.” summaa Hamari.
Vanhentunutta lainsäädäntöä ei perustele myöskään kustannukset. Nimittäin myös kustannusten näkökulmasta asia on sama: jos lapsella on yksi koti, tulee hänen koulukyydeistään kustannusta jokaiselta koulupäivältä, jos lapsella on kaksi kotia, tulee hänelle mahdollistaa koulukyyti yhtä lailla jokaiselta koulupäivältä riippumatta siitä, kummasta kodista hän kouluun kulkee. Kodit ovat usein lähellä toisiaan, ja vaihtoajat ovat säännölliset ja sovitut, eivätkä kustannukset näin ollen eroa juurikaan yhden tai kahden kodin koulukuljetusten välillä.
Saman kunnan alueella sijaitsevista kahdesta kodista tähän ei pitäisi olla estettä. Kuntien kirjavat käytännöt asettavat kunnat, niiden asukkaat ja erityisesti vuoroasuvat lapset eriarvoiseen asemaan, sillä lapsen oikeuksia maksuttomaan kuljetukseen etävanhemman kodista esi- tai perusopetukseen ei ole säädelty tai ohjeistettu vaan se perustuu kuntien omiin käytäntöihin. Hankaluus järjestelyissä ei saisi estää lapsen edun toteutumista.
“Erityisen tärkeää koulukuljetus olisi järjestää haavoittuvassa asemassa oleville lapsille ja perheille, kuten lapsille, joilla on erityisen tuen tarve tai pienituloisille perheille. Tällä hetkellä vuoroasumisessa korostuvat hyvätuloiset perheet, joissa on esimerkiksi mahdollisuuksia lasten kuljetuksiin itse. Lainsäädännön tulisi tukea vuoroasumisen todellista mahdollistamista kaikissa tuloluokissa. Arjen eläminen kaikkien vanhempien kanssa on todettu hyväksi lähtökohdaksi lapsen kasvulle ja kehitykselle.” muistuttaa Hamari.
Hamarin kirjallisessa kysymyksessä esiin tuodun osoite- ja koulukyytiasian ratkaiseminen ja tilanteen korjaaminen vastaamaan nykypäivää olisi konkreettinen keino lunastaa sanansa perhemyönteisyydestä. Asian ratkaiseminen on yksi yhteen hallitusohjelman tavoitteiden kanssa, sillä tällä mahdollistetaan kasvatus- ja hoitovastuun jakautuminen vanhempien välillä nykyistä tasaisemmin sekä huomioidaan perheiden erilaiset tarpeet. Kyseessä on myös mitä suurimmassa määrin lapsen oikeudesta molempiin vanhempiinsa sekä perheen ja työn joustavammasta yhteensovittamisesta.
