Jutta Urpilainen: Puolustamme arvoja ja rajoja

Jutta Urpilaisen puhe SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa 2.12.2023

Hyvät ystävät,

Haluan vilpittömästi ja lämpimästi kiittää kaikkia yhdessä – ja jokaista erikseen. Arvostan suuresti äsken minulle antamaanne luottamusta. Ehdokkuutta tehtävään, jota arvokkaampaa tässä maassa ei ole.

Olen ehdolla, koska tasavalta tarvitsee presidentin, jonka mielestä ketään ei jätetä. Uskon yhteisvastuun viestin olevan aito osa tämän päivän suomalaisuutta.

Viestimme häpeämättä väriä – mutta myös kykyä kuunnella ja koota kansaa yhteisten arvojen ympärille

Olen ehdokkaanne, koska puheenjohtajamme Antti Lindtman ja Sanna Marin halusivat presidentin, joka osaltaan rakentaa kansainvälistä luottamusta ja rauhaa – myös kriisien keskellä.

Olen ehdokkaana työväen presidentiksi, koska palkansaajat ansaitsevat kansakunnan unilukkarin, joka haluaa ja uskaltaa edistää luottamusta ja sopimisen tahtoa – myös työmarkkinakriisien keskellä.

Olen ehdolla luottavaisin mielin, koska tiedän suomalaisten haluavan jatkossakin presidentin, joka ymmärtää Suomen olevan parhaiten turvassa osana vahvaa YK:ta, vahvaa EU:ta ja vahvaa Natoa.

Olen ehdolla Sauli Niinistön seuraajaksi, koska luotan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan. Sen jatkuvuuteen.

Finlands gemensamma linje skall bli Urpilainens riktlinje som fortsätter i president Niinistös spår. Vi försvarar bestämt både våra nationella värderingar och våra gränser. Nu handlar det om kontinuitet.

Hyvät ystävät,

Tasavallan presidentin tehtävä on johtaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Puhun siitä nyt ensimmäistä kertaa ehdokkaana – ilman komissaarin viran ehtoa riippumattomuudesta.

Jos katsomme vain rajojamme, maailma saattaa kohta näyttää synkältä paikalta elää. Jos katsomme vain arvojamme, itsenäisen Suomen turvallisuus voi vaarantua. Jos emme huolehdi yhtenäisyydestä, meidät usutetaan toisiamme vastaan.

Olen tänään julkaissut kymmenen turvallisuusteesiä, joissa kuvaan näkemyksiäni Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta. Kiteytän Suomen linjaa kolmeen sanaan: Puolustamme – Arvoja – Rajoja.

Puolustamme. Suomi ei ole kenellekään uhka. Mutta puolustamme arvojamme ja rajojamme. Ja sen teemme me-muodossa – yhtenäisenä kansana ja Pohjolana, vahvana EU:na ja Natona, yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa.

Arvoja. Suomi sitoutuu YK:n päätöslauselmiin turvaamaan kansainvälistä oikeutta, rauhaa ja kestävää kehitystä. Suomi sitoutuu EU:n vahvistamiseen, puolustamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Maailma ei saa jäädä epädemokratioiden koviin käsiin.

Rajoja. Suomi ei ylitä rajojaan mutta varjelee niitä. Rakentava ulkopolitiikka, uskottava puolustuskyky ja vahva Nato on turvallinen yhdistelmä. Sellaiset konnuudet kuin hybridiuhat ja välineellistetty maahanmuutto voivat olla riesanamme vielä pitkään. Ne torjutaan päättäväisyydellä ja yhteistyöllä EU:n ja Naton kanssa.

Kun huolehdimme kaikista näistä kolmesta, on toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Hyvät ystävät,

Presidentti Niinistö, Marinin hallitus ja eduskunta ansaitsevat vilpittömän kiitoksen siitä, miten Suomi johdettiin Natoon yhtenäisenä kansakuntana.

Presidentti Niinistön rooli tässä on ollut ratkaiseva. Hän on tuonut Suomen oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Liian aikainen aloite olisi voinut johtaa repivään kansanäänestykseen, ja luoja tietää, missä olisimme tänään sen tien valittuamme. Kiitoksen ansaitsee myös tapa, jolla suhdettamme Yhdysvaltoihin on syvennetty yli kymmenen vuoden ajan.

Osa tuntuu olevan sitä mieltä, että tämä riittää ja turvassa ollaan. Mutta minä en usko, että riittää. Ajan riento tuo koko ajan uusia haasteita, jotka vaativat kiireellisiä ja luovia ratkaisuja.

Jos emme torju ilmastonmuutosta ja saavuta kestävää kehitystä, elämä maapallolla muodostuu tukalaksi meille kaikille. Tarvitaan tahtoa kumppanuuksien rakentamiseen, koska vihreä siirtymä ei onnistu ilman globaalia etelää.

Kouluttamatta jätetyt tytöt ja rakenteellinen korruptio ovat suurimmat kehityksen jarrut liian monessa maailman maassa. Jos emme ratko näitä ihmiskunnan yhteisiä haasteita, yhteinen tulevaisuutemme on synkkä.

Jos emme onnistu lievittämään kansainvälisen politiikan jännitteitä, maailman tilanne muuttuu koko ajan vaarallisemmaksi. Jos asevalvontayhteistyö rapautuu, uusia selkkauksia ja sotia saattaa syntyä myös vahingossa.

Luottamusta pitää rakentaa siellä, missä luottamus puuttuu. Tarvitaan rohkeutta rakentaa uutta ’Helsingin henkeä’, kun Suomi vuonna 2025 toimii Ety-järjestön puheenjohtajana. Tarvitaan rohkeutta YK-järjestelmän vahvistamiseen yhteistyössä globaalin etelän kanssa.

Meidän on vahvistettava EU:n taloutta, tai meillä ei ole riittäviä resursseja Euroopan puolustuksen vahvistamiseen eikä Ukrainan jälleenrakentamiseen. Jos me eurooppalaiset emme aktiivisesti etsi vuoropuhelua globaalin etelän kanssa, tuo maailmanosa jää enemmän Kiinan ja Venäjän vaikutuspiiriin.

Kehityksen tukeminen myös Euroopan rajojen ulkopuolella on siten tärkeä osa turvallisuuspolitiikkaamme. Att stödja utvecklingen utanför Europas gränser är därför en viktig del av vår säkerhetspolitik. Man har nu sett att ett avstånd på tusentals kilometer och en temperaturskillnad på 50 Celsius inte skyddar oss från världens problem.

Hyvä yleisö,

Tapahtumat itärajalla näyttävät, että tuhansien kilometrien välimatka ja 50 asteen lämpöero ei varjele meitä maailman ongelmilta. Venäjä pestaa ja kuljettaa Euroopan eteläpuolelta väkeä rajoillemme.

Taka-ajatuksena on hajottaa niin Euroopan kuin Suomen yhtenäisyyttä. Brysselissä Suomi tunnetaan myös hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksestaan. Kun torjumme Venäjän hybridioperaatiot, annamme viestin, että meitä ei voi horjuttaa.

Operaatiollaan Venäjä haluaa samalla kääntää demokratioiden katseen pois Venäjän rikollisesta hyökkäyssodasta Ukrainassa. Me olemme sitoutuneita Ukrainan tukemiseen, ja tuomitsemme Venäjän hyökkäyspolitiikan. Suomalaisille Ukrainan johdonmukainen tukeminen on helppo ymmärtää – omasta kokemuksesta käsin.

Venäjän tuomitseminen on yhteydessä Venäjän nykyiseen politiikkaan ja sotarikoksiin, joista Venäjän on tehtävä tilit selväksi. Tuomitseminen ei kuitenkaan saa muuttua pysyväksi viholliskuvaksi kansojemme välillä. Silloin nimittäin vetäisimme maton alta niiltä, jotka haluavat muutosta Venäjällä. Siksi on tärkeää sanoa kaikille venäläisille, jotka haluavat kuunnella, että arvostamme venäjän kieltä, kulttuuria ja ihmisiä. Mutta tuomitsemme yhtä painokkaasti Venäjän sotapolitiikan.

Suomelle on myös luotava oma profiili Naton uutena jäsenmaana nyt ja seuraavien vuosien aikana. Linjamme korostaa puolustuksellisuutta – mutta vaatii vahvaa puolustusta. Meidän on saatava kaikki Nato-maat toteuttamaan 2 prosentin BKT-osuutta puolustusmäärärahoissa, tai sotia ennaltaehkäisevä pelotteemme rapautuu. Euroopan on otettava enemmän vastuuta oman maanosamme puolustamisessa – oman etumme nimissä.

Jos emme saa toimeksi suunnitelmiamme pohjoismaiden ja Baltian Nato-kumppaneiden kanssa, emme ole uskottavia puolustamaan Itämeren, Arktisen alueen ja itärajamme turvallisuutta. Me onnistumme siinäkin, kunhan kotityöt on tehty.

Vahva talous on myös turvallisuutta. Jos suomalainen työ ei menesty maailmalla, meillä ei ole varoja sen paremmin puolustukseen kuin kansakunnan eheyden vaalimiseen. Siksi haluan presidenttinä antaa panokseni suomalaisen viennin edistämiseen niin Euroopassa, Aasiassa, Amerikassa kuin Afrikassa. Myös globaali etelä on meille tärkeä markkina vihreän ja digitaalisen siirtymän ratkaisuissa.

Hyvät ystävät,

Presidentin pitää olla uskollinen arvoilleen, mutta hänellä pitää olla kykyä kuunnella ja koota suomalaiset yhteisten arvojen taakse.

Presidentin on nähtävä kauas. Presidentin tulee hoitaa päälle kaatuvia ongelmia rajoillamme, Ukrainassa ja Euroopassa, mutta Suomen aktiivista osallistumista tarvitaan koko maailmassa. Huomisen leipämme eväät leivotaan Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Tulevaisuuden tasaveroisen yhteistyön siemen on kylvettävä tänään.

Presidentillä on oltava rohkeutta kulkea vastavirtaan. EU-jäsenyyttä on uskallettava puolustaa, vaikka EU-erolla flirttailu saisikin gallup-suosiota. Kansallisia etuja tulee puolustaa silloinkin, kun jokin kansallinen etu ei juuri nyt ole muodissa. Ihmisoikeuksia pitää puolustaa silloinkin, kun jonkin vähemmistön oikeuksien puolustaminen ei tunnu istuvan enemmistön pirtaan. Oikeusvaltiota pitää puolustaa silloinkin, kun kukaan muu ei tunnu uskaltavan puuttua johonkin oman käden oikeuteen.

Presidenttiehdokkaana vuoropuheluni kansalaisten kanssa alkaa tänään. Kierrän jouluun mennessä koko Suomen. Haluan tavata mahdollisimman monet paikan päällä. Puhumme ulkopolitiikasta, joka on presidentin tehtävä – ja minulle tuttua ja mieluista.

Mutta vähintään yhtä suuri syy siihen, miksi haluan olla ehdolla Tasavallan presidentiksi, on, että lopulta kyse on arvoista. Siitä, että ketään ei jätetä. Yhteistä kansakuntaa rakennetaan kaikkia mukana pitävän koulutuksen – ja sopimiseen perustuvan työelämän – avulla.

Jos Suomen annetaan ajautua pakkolakien ja työtaistelun tielle, luottamuksen rakentamisen vaikeuskerroin kasvaa koko ajan enemmän. Sopiminen on talouden kasvulle aina parempi lääke. Kyse ei saa olla minkään osapuolen arvovallasta. Nyt on kyse siitä, että Suomi pärjää. Presidentin tulee olla tarpeen vaatiessa valmis kutsumaan työmarkkinaosapuolet yhteen ja vetoamaan sopimisen puolesta. Tämän olen valmis presidenttinä tekemään.

Hyvät ystävät,

Tänään 2. joulukuuta on Unelman nimipäivä. Arvojohtajuus on valtionpäämiehen tehtävä. Kyse on toivolla johtamisesta. Ja toivo on sukua unelmalle.

Äkkiä ajateltuna synkkä aika tuntuu väärältä hetkeltä unelmille. Sodan keskellä syntyneistä unelmista on ennenkin syntynyt kestävää edistystä. Rauhanprojektit – kuten Euroopan unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat – ovat toisen maailmansodan lapsia.

Tässäkin ajassa arvojohtajuus on sitä, että emme luovu yhteisen ihmisyyden ja jakamattoman ihmisarvon unelmasta. Siksi haluan sanoa jokaiselle suomalaiselle: ’Sinä kelpaat.’

Presidentin tulee olla kanssaihminen – siihen suostuminen on ihmisyyttä. Siitä puhuminen on arvojohtajuutta. Sitä ei ole ilman rohkeutta välittää – tai ilman rohkeutta valaa kansakuntaan uskoa ja toivoa. Minulle on tärkeää, että sanon tänään, ehdokkuuteni ensimmäisenä päivänä: ’Sinä kelpaat’.

Vaikka sairastut, tai ikäännyt, tai menetät työpaikan – sinä kelpaat.

Jos asetat riman liian korkealle ja uuvut – muista että sinä kelpaat.

Jos olet eri mieltä – kelpaat silti.

Vaikka ajaisit autoa, lentäisit etelän lomalle tai söisit kokolihaa – sinä kelpaat, sillä yhteistä muutosta ei pidä sälyttää vain yksilön vastuulle.

Ja sinä ilmastolakkoon osallistuva opiskelija – myös sinä kelpaat. Oman tulevaisuuden puolesta saa taistella myös yksilöiden voimin.

Maailman parantaminen onnistuu jouhevammin, kun hyväksyy muut, kun ihminen – meistä jokainen – kelpaa, vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Kun rohkaistumme uskomaan sen, että me kelpaamme, on meidän helpompi yhdessä ryhtyä tekoihin, joissa ketään ei jätetä. Sitä tarkoittaa jakamaton ihmisarvo – että sinä kelpaat.

”Ketään ei jätetä” on meille vastuullisuuden vaatimusta. ”Sinä kelpaat” on meille vaatimuksista vapauttamista. Ihmiselämä on molempia.

Näistä kahdesta todellisuudesta syntyy tekoja paremman huomisen puolesta. Ja parempaa huomista tämä sotien, eriarvoisuuden ja luontokadon maailma todella tarvitsee.

 

Tutustu näkökulmiin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta