Jutta Urpilainen: Haluan, että me suomalaiset sitoudumme siihen, että ketään ei jätetä

Hyvät puoluevaltuuston ja SDP:n jäsenet, bästa vänner,

Päivälleen 42 vuotta sitten – siis 19. marraskuuta 1981 – sosialidemokraatti Mauno Koivisto totesi ottavansa ilolla vastaan ehdokkuuden ”tehtävään, jota arvokkaampaa tässä maassa ei ole”. Samalla asialla olen täällä tänään kanssanne. Olo on hyvin kiitollinen ja erittäin innostunut.

Tässä salissa huokuu henki rakentaa tasa-arvoista ja oikeudenmukaista tulevaisuutta Suomessa ja maailmassa. Nämä arvot ovat olleet kompassini myös EU-komissaarina viimeiset neljä vuotta. Tässä työssä olen saanut toteuttaa niitä ihanteita, joihin olen uskonut aina sieltä Suomen YK-nuorten ja Eurooppanuorten puheenjohtaja-ajoista saakka.

Kuten äsken nähdyssä videossa nähtiin, työni EU:n kansainvälisten kumppanuuksien komissaarina on ollut toimintaa EU:n ulkopolitiikan ytimessä. Se on tarkoittanut laajaa yhteistyötä ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion puolesta. Vihreän ja digitaalisen siirtymän ja rauhan edistämiseksi.

Vuodet ovat myös olleet laajaa yhteistyötä EU-maiden, Amerikan, Afrikan ja Aasian kanssa. YK:n, yritysten ja eri kansalaisryhmien – erityisesti naisten ja nuorten – kanssa.

Monista tärkeistä hetkistä mieleeni ovat jääneet sanat YK:n pääsihteeriltä, kenet tapasin tänäkin syksynä. António Guterres kuvasi maailman kriisejä ratkottavan nyt ajassa, jota leimaa maksimaalinen vaara ja minimaalinen yhteisymmärrys.

Tämä tilannekuva synnyttää suurta huolta – mutta myös halun toimia yhteisymmärryksen, monenkeskisen yhteistyön, rauhan ja kestävän kehityksen puolesta.

Hyvät ystävät,

Suomi tulee valitsemaan presidentin hyvin erilaiseen maailmaan, kuin missä presidentti Sauli Niinistö aloitti oman kautensa liki kaksitoista vuotta sitten.

12 vuotta sitten Kiina ei vielä ollut presidentti Xin johtamalla tiellä. Venäjän ja Ukrainan suhteet eivät olleet vielä kriisiytyneet. Ilmastohätätilan julistuksia ei vielä tunnettu. Occupy Wall Street –liike viritti toivoa vaurauden tasa-arvoisemmasta jakautumisesta. Arabikevät oli lisännyt uskoa demokratian voittokulkuun. Isisin kalifaatti ja sen vastainen taistelu ei ollut vielä tiedossa.

Nyt 12 vuotta myöhemmin tunnelma on erilainen.

Pandemia osoitti maailman keskinäisriippuvuuden ja herätti meidät kokonaisturvallisuuden merkitykseen. Demokratiakehitys on ottanut takapakkia, ja yksinvaltaisuus houkuttelee uusia seuraajia. Terrorismi ja humanitaariset kriisit ovat pahentuneet. Hamasin ja Israelin välinen sota on tästä viimeisin surullinen esimerkki.

Geopoliittinen kilpailu on kiristynyt. Talousmahdiksi noussut Kiina ja hyökkäyssotaa käyvä ydinasevaltio Venäjä haastavat liberaalin demokratian arvoja ja haluavat muuttaa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää. Hybridiuhat ovat yleistyneet. Sota on syttynyt EU:n rajoille. Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa on vastattu Yhdysvaltojen ja EU:n tiiviillä yhteistyöllä. Nato on laajentunut Suomeen – ja pian Ruotsiin.

Globaali etelä vaatii ääntään kuuluviin. Se odottaa turhautuneena ratkaisuja ilmasto-oikeudenmukaisuuteen ja velkaongelmaan. Maat ottavat vastaan investointeja idästä ja lännestä – niin Kiinan Belt and Road -aloitteelta kuin johtamaltani EU:n Global Gateway -aloitteelta. Globaali etelä on idän ja lännen välisen kilpailun areena.

Elämme globaalia murrosaikaa. Uuden ulkopoliittisen toimijuuden löytäminen on tärkeää meille suomalaisille. Tärkeää Suomen taloudelle ja työllisyydelle. Tärkeää Suomen turvallisuudelle.

Hyvät ystävät,

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet hyväksyttiin presidentti Tarja Halosen johdolla. Tavoitteiden johtoajatus on ”Leave No One Behind”. Kun kannamme vastuuta kaikkien ihmisoikeuksista, kannamme vastuuta heistä, jotka ovat elämässään heikommalla jäällä. Heistä, joiden tulevaisuuskuvasta puuttuu toivoa. Heistä, joiden elämässä tarvitaan lähimmäisen kättä.

Ajatus on YK:ta vanhempi. Kirkossa on parituhatta vuotta saarnattu siitä, kuinka ”viimeiset tulevat ensimmäiseksi” – kuinka yhteiselämämme onnistumisen mittarina on se, kuinka pidämme huolta ”vähimmistä veljistämme”.

Tämän ihmiskäsityksen ja tämän arvopohjan varassa vapauden, veljeyden ja tasa-arvon aatteet ovat kehittyneet. Tämä on minun arvopohjani.

Nämä arvot ovat vaikuttaneet yhteiskuntiemme kehitykseen kohti demokratiaa kohti eurooppalaista yhteiskuntamallia. Tämä arvopohja kantaa yhteiskuntia oikeudenmukaisuuteen, vihreään kasvuun ja kestävään rauhaan – Euroopassa ja muualla maailmassa.

Tämä ketään ei jätetä -arvopohja on kantanut myös Suomea. Repivän sisällissodan haavoista ensin talvisodan ihmeeseen – kaveria ei jätetty. Ja sitten tammikuun kihlauksen myötä pohjoismaisen hyvinvointivaltion rakentamiseen – kaikki on pidetty mukana. Tämä arvopohja on ollut meidän vahvuutemme.

Suomen sisäistä keskustelua seuratessamme moni meistä on havainnut, että nyt jotakin tästä vahvuudestamme on rikki. Jotakin siitä on rapautumassa. Mutta tämä ei ole luonnonlaki. Se ei tapahdu niin, että meidän on vain seurattava sivusta. Me voimme vaikuttaa siihen – ja samalla omaan ja yhteiseen tulevaisuuteemme.

Minä sanon niille, jotka ovat tottuneet huutamaan kovimmalla äänellä, että ei rikota enempää. Sanon niille, joilla eniten on ja jotka jatkuvasti lisää vaativat, että vähempikin riittää. Minä haluan, että me suomalaiset voimme jälleen yhdessä sopia, että ketään ei jätetä.

Hyvät ystävät,

Politiikan väännöissä yksin pärjäämisestä on tullut monelle tavoite, itsekkyydestä hyväksyttyä, välittämisestä vanhanaikaista.

Jotkut ottavat ”punaisesta” yhteisvastuun periaatteesta etäisyyttä. Samaan aikaan, kun suomalaiset kannattavat pohjoismaista hyvinvointivaltiota, joka suojelee lapsiaan – joka tukee nuoriaan – joka hoitaa vanhuksiaan – joka arvostaa työtä tekeviä kansalaisiaan. Samaan aikaan, kun nimenomaan suomalainen sopimusyhteiskunta menestyy niin kilpailukykyvertailuissa kuin ihmisten onnellisuuden mittauksissa.

Oikeistolaisten ja keskustaoikeistolaisten miesten rinnalle mahtuu hyvin – ja tarvitaankin – yksi eurooppalaisuuteen ja kansainvälisiin kumppanuuksiin sitoutunut punavihreä nainen. Suomalaisnainen, joka sanoo, että ketään ei jätetä.

Hyvät ystävät,

Tasavallan presidentiltä odotetaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamista yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tulihan varmasti ilman taukoa.

Tasavallan presidentin odotetaan olevan arvojohtaja. Odotus on äärimmäisen tärkeä. Tämä tehtävä on kansakunnan kannalta elintärkeä.

Yli 20 vuoden poliittisessa työssä olen oppinut paljon kuuntelemisesta ja yhdessä tekemisestä. Kansanedustajana, kansanliikkeen puheenjohtajana ja varapääministerinä olen oppinut tuntemaan kansakuntaa ja sen paikkaa maailmassa. Neljä vuotta EU-komissaarin työssä olen kokenut ”korkeakouluna” eurooppalaiseen yhteistyöhön ja kansainvälisiin kumppanuuksiin.

Tämän kokemuksen varassa haluan palvella koko Suomea. Kiitän kaikista kansalaisten yhteydenotoista. Kiitän puolueen puheenjohtajien – Sannan ja Antin – pyynnöistä. Vastaan teille tässä ja nyt: Haluan, että me suomalaiset voimme jatkossakin sitoutua siihen, että ketään ei jätetä. Siksi olen käytettävissä SDP:n ehdokkaaksi Tasavallan presidentin vaaleissa.

Aikataulu on komissiolta saatu. Edessä on 70 päivää. Kaikki se, mikä on sanottavissa ja mikä on tarpeen kertoa, ehditään sanoa. Teemme kampanjan, joka huomataan. Joka puhuttelee. Joka onnistuu.

Haluan kohdata suomalaiset ja keskustella Suomen tulevaisuudesta.

Haluan tuoda oman vaihtoehdon ja kohdata muut ehdokkaat.

Mitt svar är ’ja’. Jag ställer upp som SDPs kandidat i valet av republikens president. I valet är det frågan om Finlands utrikespolitik och våra gemensamma värden. Våra svenska kamrater brukar säga ”alla ska med”. Vårt meddelande är ”ingen ska lämnas utanför”.

Hyvät ystävät,

Näissä vaaleissa on jälleen kerran linjattava, että ketään ei jätetä. Tämä viisaus on osa suomalaisuutta. Vapauden, veljeyden ja tasa-arvon aate nousee ihmiskäsityksestä, jossa jokainen ihminen on arvokas ja jokaisen ihmisoikeuksista on pidettävä huolta.

Kun aika on synkkä, tasavallan presidentiltä odotetaan toivolla johtamista. Kun Suomi uhkaa jakaantua vastakkaisiin kupliin, tasavallan presidentiltä odotetaan kaikkien mukana pitämistä. Kun aika on sotaisa, tasavallan presidentiltä odotetaan tahtoa sitoutua rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen.

Kun tavoitteena on, että ketään ei jätetä, minulla on viisi ajankohtaista havaintoa. Ne liittyvät palkansaajiin, ihmisten erilaisuuteen, eurooppalaisuuteen, kestävään kehitykseen ja kansainväliseen oikeuteen.

Ensimmäinen havainto:

Valtiovarainministerinä olen tehnyt töitä Suomen talouden ja työllisyyden puolesta. Olen pitänyt yritysten puolia silloin, kun on ollut sen paikka. Olen pistänyt itseäni likoon yritysten kilpailukyvyn puolesta. Siksi minulla on varaa sanoa tässä ajassa, että Suomi ei menesty pelkästään yrityksien oikeuksia vahvistamalla vaan myös palkansaajien oikeudet turvaamalla. Suomi menestyy työnantajien ja palkansaajien kesken sopien – myös jatkossa. Kyse ei ole valtaoikeuksista vaan perustavanlaatuisista arvoista. Ketään ei jätetä.

Toinen havainto:

Olen huolissaan erinäköisten lasten kohtelusta ja ihmisten erilaisuutta koskevista asenteista. Yhteisen ihmisyyden sisäistäminen on arvokysymys, mutta kansakuntamme eheys on myös turvallisuuspoliittinen kysymys. Haluamme sekä maassasyntyneet että maahanmuuttaneet rakentamaan rinta rinnan tätä maata. Meidän tulee puolustaa erilaisten ihmisten oikeuksia olla oma itsensä ja eri tavalla elävien ihmisten oikeuksia ilmaista itseään. Ketään ei jätetä.

Kolmas havainto:

EU-komissaarina olen saanut läheltä seurata sitä, millainen arvoyhteisö Euroopan unioni on. Ihmisoikeuksille, demokratialle ja oikeusvaltioperiaatteelle perustuvan yhteisön on pidettävä arvoistaan kiinni. EU:n puuttuminen Unkarin ja Puolan demokratiakehitykseen on ollut vastuuta heidän kansalaistensa oikeuksista. EU on turvallisuusyhteisö, jota Nato täydentää. Yhtäkään eurooppalaista tai pohjoisamerikkalaista demokratiaa ei jätetä hyökkääjän tai hybridivaikuttajan armoille.

Neljäs havainto:

Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta kohtalonkysymyksiä ovat ilmastonmuutos, luontokato, köyhyys ja eriarvoisuus. Olemme jäljessä YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa. Meidän on sitouduttava kumppanuuteen globaalin etelän kanssa, jotta vihreä ja digitaalinen siirtymä toteutuu. Kun ketään ei jätetä, meidän on puolustettava maailmanlaajuisesti kaikkien tyttöjen oikeutta koulutukseen ja kaikkien nuorten oikeutta reiluun työhön.

Viides havainto:

Kansainvälinen oikeus on keskeinen osa Suomen kaltaisen pienen valtion vakautta – myös tulevaisuudessa. Valtioillakin on lait – ja sodallakin on säännöt.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on osoitus siitä, että kansainvälistä oikeutta ei aina kunnioiteta. Sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen kannalta tämä on erittäin huolestuttavaa. Venäjän hyökkäyssodan laajat vastatoimet ja Ukrainan puolustuksen tukitoimet ovat kuitenkin osoitus siitä, että kansainvälisen oikeuden rikkomisella on seurauksensa. Meidän on pidettävä huolta siitä, että Ukrainaa ei jätetä yksin.

Yhteen oikeudettomaan pahaan ei kannata vastata toisella oikeudettomalla pahalla. Tämä pätee Hamasin ja Israelin väliseen konfliktiin. Siviilien suojelemiseksi tarvitsemme kansainvälisen oikeuden kunnioittamista. Aseiden on tauottava, jotta elintärkeä humanitaarinen apu löytää perille. Emme saa sulkea silmiä lasten ja siviilien kuolemilta.

Hyvät ystävät,

Kirjojen lukemista harvoin katuu. Syksyllä käteen tarttui Helsingin emerituspiispan kirja. Opettajia tavatessaan Eero Huovinen oli todennut, että maailman toiseksi tärkein virka on opettajan tehtävä. Maailman tärkeimmäksi viraksi hän oli nimennyt äidin ja isän tehtävän.

Monella meistä on kokemusta jommastakummasta valmennustehtävästä. Presidentti Martti Ahtisaarella oli kokemusta molemmista.

Näissä viroissa on kyse toivoa rakentavasta vuorovaikutuksesta. Näissä viroissa on kyse jokaisesta ihmisestä välittämisestä – ketään syrjään jättämättä.

Uskallan ajatella, että Tasavallan presidentin tehtävä on sukua näille tehtäville. Tavoite on koota kansakuntaa yhteen yhteisten arvojen äärelle. Luoda toivoa. Rakentaa siltoja.

Näissä vaaleissa ei ole kyse minusta, vaan meistä kaikista. Meidän yhteisistä arvoistamme.

Emme nytkään näe 12 vuoden päähän. Mutta sillä on merkitystä, mikä on se suunta, johon haluamme kulkea tänään ja huomenna.

Me haluamme koota kansakuntia yhteistyöhön rauhan, kansainvälisen oikeuden ja monenkeskisen yhteistyön puolesta.

Me haluamme sitoutua Euroopan unioniin, jonka me näemme rauhan projektina, vihreän siirtymän edelläkävijänä ja demokraattisten arvojen vartijana.

Me haluamme tuottaa turvallisuutta osana Natoa. Me näytämme teoilla: Suomi puolustaa maataan. Me näytämme teoilla: Suomi on sitoutunut asevalvontaan ja kriisinhallintaan.

Me haluamme koota kansakuntaa. Meidän Suomessamme toisen menestys ei perustu toisen polkemiseen. Me haluamme maan ja maailman, jossa kaikkien ihmisoikeuksia vaalitaan.

Me haluamme luoda uskoa tulevaisuuteen. Varmuutta siitä, että minusta ja läheisistä pidetään huolta, kun askel ei kanna – tai mieli uupuu. Meidän Suomi on toisistamme välittämisen suurvalta.

Olen käytettävissä presidenttiehdokkaaksi, jotta ketään ei jätetä. Ei nuorta, ei vanhaa. Ei veljeä, ei siskoa.