Puoluesihteeriehdokas Hanna Kuntsin SDP:n puoluekokouksessa 2.9.2023
Muutokset puhuttaessa mahdollisia.
Arvoisa puheenjohtaja.
Hyvät ystävät ja toverit.
Bästa kamrater.
Suomessa pelätään.
Suomessa moni pelkää, koska Suomea johdetaan pelon ja toivottomuuden viestillä.
Suomea johdetaan pohtimalla, miksi toista ihmistä saa laillisesti nimittää.
Tai miten voisi antaa helpommin potkut.
Suomea johtavat puhuvat siitä, mistä sopimuksista voimme luistaa, kun meidän pitäisi huolehtia luonnosta ja ilmastosta?
Ennen kaikkea Suomea johdetaan puheella siitä, keneltä leikataan. Keneen sattuu eniten?
Se on toivoton kuva.
Kuka meistä lähti politiikkaan luodakseen ympärille toivottomuuden tunnetta?
En minä ainakaan.
Itse asiassa Minä en koskaan lähtenyt politiikkaan.
Politiikka tuli meille kotiin.
Meidän ruokapöydän ääressä pidettiin valtuustoryhmän ja osaston kokouksia, joita äitini veti.
Kouluikäisenä kuuntelin uteliaana niitä juttuja, mutta ei minulla ollut poliittisia esikuvia. Ihailin urheilijoita kuten Nadia Comanecia, Jackie Joyner-Kerseeta ja Susanna Rahkamoa.
He tekivät mahdottomasta mahdollista.
Ajattelin, että joskus on ollut päivä, kun nuo aivan huikeat urheilijat eivät vielä olleet maailman parhaita. He kehittyivät vähän kerrallaan, sitkeydellä ja kovalla työllä.
Samalla tavalla ajattelen politiikastakin.
Siinä meidän ruokapöydän ympärillä tehtiin päätöksiä yksi kerrallaan kohti jotain suurempaa. Niin, että huomenna luokkakavereillani, naapuruston yrittäjillä tai niiden ystävien vanhemmilla, jotka oli jääneet lama-aikana työttömäksi, olisi asiat paremmin kuin tänään.
Se tuntui merkitykselliseltä silloin. Se on merkityksellistä tänäänkin.
Politiikan suurin työ tehdään kunnissa, se tehdään piireissä, se tehdään osastoissa.
Se tehdään ruokapöytien ääressä.
Parempi huominen.
Ihmisten innostaminen.
Ohjelmatyö
Kampanjastrategiat.
Ehdokasasettelu.
Viestintä.
Vaalivoitot.
Kaikissa näissä on kyse johtamisesta.
Oma tapani johtaa perustuu kolmeen asiaan:
Luottamukseen ja vastuunantoon. Luotan ihmisten osaamiseen, jaan ja tuen. Tiedän, että ihan jokaisella on annettavaa.
Toiseksi. Selkeyteen ja johdonmukaisuuteen. Uskallan tehdä, perustella ja viedä eteenpäin päätöksiä. Kaikkien pitää tietää, mitä heiltä odotetaan ja kaikilla on oikeus ymmärtää, mitä johto ajattelee.
Ja kolmanneksi. Läpinäkyvyyteen ja osallistamiseen. Se on ainoa tapa toimia kansanliikkeenä 2020-luvulla.
Ystävät,
meidän pitää puhkoa kuplia, joissa elämme.
Jäsenkirjademarit eivät tee meistä suurinta puoluetta seuraavissa vaaleissa.
Kun olen viime aikoina jutellut ihmisten kanssa kauppajonossa, lasten treenien aikana, kyläjuhlissa, tulee tämän hetken poliittinen tilanne puheeksi joka kerta.
Ihmisiä kiinnostaa. Ja heitä pelottaa.
Me emme voi hyväksyä leikkauksia toivosta ja luottamuksesta.
Oikeistohallituksen budjettileikkauksia tuhoisampia ovat leikkaukset paremman huomisen odotuksesta.
Siksi meidän pitää kohdata kaikki suomalaiset – toreilla ja verkossa – ja näyttää heille, että:
Me emme valitse meille sopivinta taloudesta, ympäristöstä tai ihmisistä vaan meille kestävä kehitys tarkoittaa kaikkia näitä.
Että kannamme globaalisti vastuumme ja olemme aktiivisia Eurooppapolitiikassa.
Että rakennamme Suomea jatkossakin vahvan osaamisen ja koulutuksen varaan.
Sellaista Suomea, jossa ihmisellä on mahdollisuus elää omalla työllään.
Sanna Marin sanoi täydellä stadionilla New Yorkissa. Ei riitä, että tahdomme, vaan meidän on myös toimittava.
Toimiminen on mahdollista, kun innostumme, innostamme ja kutsumme uusia ihmisiä mukaan.
Kun kaikki toimintamme ja tilamme ovat turvallisia.
Kun jokainen kohdataan omana itsenään ja vahvuuksiensa kautta.
Kun olemme kokoava yhteistyökykyinen puolue.
